Kansallisgalleria ja Sitra pilotoivat loka-helmikuussa osallistavaa virtuaalista taidenäyttelykokeilua, Metagalleriaa. Kokeilun tavoitteena oli innostaa yleisöä tutustumaan taiteeseen vuorovaikutteisessa virtuaalimaailmassa sekä tutkia sen mahdollisuuksia ja ominaisuuksia taidekontekstissa. Seikkailin kiinnostuneena galleriassa itsekin, hahmona James.
Metagalleria on osa ponnisteluja, jotka tähtäävät luovan talouden uudistamiseen ja Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseen. Olemme siis olennaisen äärellä.
Kuvaston ja Suomen museoliiton Taidekokoelmat verkkoon -sopimus tavoittelee samaa. Vuoden 2017 jälkeen jo 45 Museoliiton jäsenmuseota on avannut kokoelmansa verkkoon sen mahdollistamana. Yleisö voi tällä hetkellä nauttia vapaasti niiden yli 30 000 kokoelmiin kuuluvasta taideteoksesta museoiden nettialustoilla ja myös Finna.fi:ssä, kulttuurisisältöjen hakupalvelussa. Taiteilijat ovat saaneet käytöstä vuosittain korvauksen. Kansainvälisessäkin vertailussa kyse on digitaalisesta menestystarinasta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on pääosin vastannut sopimuksen rahoituksesta, mutta erillisrahoitus päättyy tänä vuonna. Taiteen digitalisaatio uhkaa siis ottaa ison askeleen taaksepäin.
Miten käy silloin taiteen saavutettavuuden?
Kuvaston ratkaisu on kokoelmataiteen digikorvaus; taiteilijalle maksettava korvaus siitä, että museoiden kokoelmien taidetta voidaan jaella verkossa taiteilijan tekijänoikeutta kunnioittaen. Esitämme valtion budjettiin pysyvää ja ennakoitavaa 1,5 miljoonan euron määrärahaa, jolla digikäyttö korvataan taiteilijoille. Korvaus rinnastuu kirjallisuuden ja kuvantekijöiden e-aineistoista maksettavaan lainauskorvaukseen.
Miksi kuvataiteen digitalisaation edistäminen on tärkeää?
Ensinnäkin, valtaosa museoiden taidekokoelmista ei ole koskaan fyysisesti esillä. Tarvitaan uudenlaisia jakelukanavia, jotta museoiden kokoelmiin hankitut upeat teokset pääsisivät esille. Vasta reilu puolet kotimaisista taidemuseoista on Taidekokoelmat verkkoon -sopimuksessa mukana. Miltä digitaalinen taidemaailma näyttääkään, kun saavutamme valtakunnallisen kattavuuden?
Toiseksi, kyse on Suomen edelläkävijyydestä digitaalisissa taide- ja kulttuuripalveluissa. Lähitulevaisuudessa kuvataidetta kulutetaan entistä enemmän verkossa ja täysin uusin tavoin. Suomalaiset taidemuseot ovat eurooppalaisen digitalisaatiokehityksen kärjessä. Kunnianhimoa kannattaa pitää yllä. Hyvänä kirittäjänä voimme pitää esimerkiksi virtuaalista Vermeer -näyttelyä, joka tekee parhaillaan erittäin hyvää Hollannin maakuvalle.
Kolmanneksi, kyse on kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistamisesta ja osallisuudesta. Uunituoreessa hallituksen kulttuuriperintöstrategiassa linjataan, että ihmisten tulee päästä ajasta ja paikasta riippumatta kulttuuriperinnön äärelle. Sen mukaan osallistumista voidaan tukea herättämällä kiinnostusta kulttuuriperintöä kohtaan ja poistamalla osallistumisen esteitä. Tässä kohdin digitaalisuus astuu avuksi: uudet, digitaaliset palvelut avaavat mahdollisuuksia osallistumistapojen monimuotoistumiselle. Samalla ne ruokkivat koko kuvataiteen kentän kasvua ja kulttuuripalveluiden kukoistusta. Digitalisaatiota ei voida viedä kuitenkaan eteenpäin taiteilijoiden oikeudet sivuuttamalla.
Mitä ratkaisu edellyttää?
Hienointa on se, että kokoelmataiteen digikorvaukselle on kaikki tarvittavat rakennuspalikat olemassa. Lakimuutoksia ei tarvita; taiteilijalle on tekijänoikeuslaissa säädetty oikeus teostensa digitaaliseen välittämiseen. Tekijänoikeuslaissa on myös teosten käytöstä sopimista varten sopimisen tukirakenne, sopimuslisenssi, jota 3. huhtikuuta voimaan tuleva uusi tekijänoikeuslaki tarkentaa edelleen. Valtion budjetissa on täsmälleen tähän asiaan tarkoitettu momentti valmiina. Museot taasen ovat tehneet valtion tukemina mittavia investointeja teosten digitointiin. Kuvaston saaman museokentän palautteen mukaan kokoelmataide kannattaa saada digitaalisesti näkyväksi – muussa tapauksessa investoinnit menisivät hukkaan.
Miksei näin ilmeistä puutetta ole vielä korjattu?
Suomen kulttuurirahaston selvityksen (kesäkuu 2022) mukaan 63 % kansalaisista kannattaa taiteen tukemista verovaroista, jotta siitä nauttiminen olisi mahdollista kaikille. Akavan Erityisalojen joulukuussa 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan 88 % suomalaisista on sitä mieltä, että kulttuuria tulee tarjota tasapuolisesti eri ikä- ja väestöryhmille.
Nyt on aika luoda tulevaisuutta, jossa luovan työn ja yleisön välisestä suhteesta pidetään huolta, myös digiympäristöissä. Taide- ja kulttuuripalveluiden ja tekijänoikeuden yhteys on selvä, mutta ei aina näkyvissä. Investoimalla digitalisaatioon monipuolistetaan kuvataiteilijoiden tulovirtoja ja nostetaan kuvataiteen korvauskäytäntöjä lähemmäs muita taiteenaloja. Alan kasvu ja myös kansallisen identiteettimme voima kumpuavat viime kädessä siitä, että luovan työn tekijät pysyvät voimissaan.
Tommi Nilsson
Kuvaston toiminnanjohtaja
Kuvaston, Suomen Taiteilijaseuran ja Framen yhteinen eduskuntavaaliohjelma tähtää kuvataiteen rahoituksen kasvattamiseen 15 miljoonalla eurolla, yhteensä 30 miljoonaan euroon. Nyt on #KuvataiteenVuoro.
