Kuvaston vaalihaastattelusarjassa kuvataiteilija Hanna Vihriälä muistuttaa, että taiteilijoille tärkeintä on teosten päätyminen mahdollisimman monen ulottuville. Ilman taiteen digitointia siitä pääsee osaksi vain harva.
Tamperelaisen kuvataiteilijan Hanna Vihriälän installaatiomaisia teoksia on esillä useissa kokoelmissa sekä fyysisissä tiloissa että verkossa. Vihriälä on yksi Kuvaston ja Suomen museoliiton Taidekokoelmat verkkoon -sopimuksen piiriin kuuluvasta 3 800 taiteilijasta.
– On upeaa, jos omat työt voivat saada verkon kautta paljon suuremman yleisön ja toisaalta tarjota myös erilaisen kokemuksen, Vihriälä sanoo.
Vihriälä kokee, että taiteen digitoinnissa tärkeintä on juuri saavutettavuus. Se, että mahdollisimman monella olisi pääsy taiteen äärelle riippumatta tulotasosta, asuinpaikasta, iästä tai liikkumismahdollisuuksista.
Vihriälä sai viime vuonna sopimukseen perustuvia kokoelmateosten digikäytöstä maksettavia korvauksia noin 440 euroa. Digitaiteen tekijänoikeuskorvaukset eivät siis ole taiteilijoille taloudellisesti kovinkaan merkittäviä. Vihriälä kokeekin, että kyse on enemmän arvostuksesta.
– Koen, että työlläni on merkitystä ja sitä arvostetaan, kun se tallennetaan ja siitä jää validi dokumentti. Se on työn arvokkaaksi ja näkyväksi tekemistä.
Taiteen digitoinnin mahdollistama määräraha on loppumassa tämän vuoden lopussa, eikä jatkorahoituksesta ole tietoa. Kuvaston tavoitteena on, että tulevalla vaalikaudella valtion budjettiin sisällytettäisiin 1,5 miljoonan euron määräraha kokoelmataiteen digikorvauksille. Vihriälä toivoo, ettei hyvin alkanut työ valuisi hukkaan.
– Olisi älytöntä jättää työ kesken. Kyse on loppujen lopuksi aika pienestä summasta asiassa, jolle ei oikein voi edes laskea arvoa.
Vihriälän mielestä taiteen tärkein tehtävä on lisätä ymmärrystä maailmasta ja ihmisten välille. Se on itsessään arvokasta eikä yksittäiselle uudelle ajatukselle tai näkökulmalle, jonka taide parhaimmillaan herättää, voi laskea hintaa tai hyötysuhdetta. Siksi on tärkeää, että taiteen saavutettavuus olisi mahdollisimman yhdenvertainen ja tasa-arvoinen.
Vihriälä muistuttaa myös, että digitointi on ehdottomasti investointi tulevaisuuteen, sillä nuoret viettävät paljon aikaa verkossa. Jos taide löytyy sieltä, on paljon suurempi todennäköisyys, että myös nuoret päätyvät sen äärelle.
Tulevalla vaalikaudella Vihriälä toivoisi näkevänsä Suomessa kulttuuripolitiikkaa, joka ei mene hyöty edellä. Hänen mielestään kulttuurin hyvinvointia lisäävä vaikutus on niin merkityksellinen ja itsestään selvä, että on outoa, että sitä edes kyseenalaistetaan.
– En haluaisi, että meillä yleistyy ajattelu, jonka mukaan kaikella pitää olla hinta. Taiteen tekemisessä ja kokemisessa on niin paljon sellaista, mitä ei voi perustella rahalla. Taiteen mysteerille, sen luomalle hauraudelle ja haavoittuvuudelle pitää antaa tilaa kehittyä ja muovautua omassa tahdissaan.
Teksti: Miia Savaspuro Kuva: Paula Ollikainen
Vaalihaastattelusarjassa julkaistua:
