Kuvaston vaalihaastattelusarjassa Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä peräänkuuluttaa taiteen digitalisaation edistämistä. Levän mukaan taiteen saavutettavuus on olematon, jos sitä ei viedä verkkoon.

Kansallisgallerian pääjohtajan Kimmo Levän äänestä kuultaa huoli. Taiteen digitoinnin mahdollistama määräraha on loppumassa tämän vuoden lopussa, eikä jatkorahoituksesta ole tietoa. Kuvaston tavoitteena on, että tulevalla vaalikaudella valtion budjettiin sisällytettäisiin 1,5 miljoonan euron määräraha kokoelmataiteen digikorvauksille. Levän mukaan jonkinlainen määräraha olisi pakko löytyä, jos halutaan, että Suomi ei jää jälkeen kansainvälisestä kehityksestä.

– Päättäjien keskuudessa törmää liian usein asenteeseen, jonka mukaan ihmiset haluavat nauttia taidetta vain museorakennuksissa. Sanotaan, että ei ole sama elämys katsoa sitä verkossa. Ei olekaan, mutta se ei ole se pointti. Kun katsotaan, kumpi kasvaa enemmän, digitaalisten vai fyysisten palveluiden käyttö, niin ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja nähdäkseen, että digitaalisten tietysti.

Kansallisgallerian tehtävänä on huolehtia Suomen suurimmasta taidekokoelmasta. Siihen kuuluu yli 43 000 taideteosta. Kokoelmaan tulee joka vuosi noin 500 uutta teosta. Kokoelma on valtion omistuksessa olevaa Suomen kansallisomaisuutta. Kansallisgallerian museoihin kuuluvat Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo.

Tästä valtavasta kokoelmasta Kansallisgalleria pystyy näyttämään yleisölle museorakennuksissaan alle kaksi prosenttia. Pieneltä kuulostava luku on Levän mukaan kansainvälisessä vertailussa iso. Seiniä ei voi kuitenkaan rakentaa jatkuvasti lisää, joten ainoa tapa saada taideaarteet yleisön nähtäville on viedä ne verkkoon. Levä kuitenkin pelkää, että leikkauslistoja laatiessa museokokoelmien digitointi on ensimmäisten joukossa liipaisimella.

– Nykyinen sopimus mahdollistaa sen, että museot pystyvät pitämään digitoinnin infran pystyssä. Jos tilanne on se, että pitää valita, leikataanko museorakennusten investointirahoituksesta vai digistä, niin pahoin pelkään, että digistä leikataan.

Levä muistuttaa, että kasvava joukko ihmisiä haluaa nauttia taiteesta ensisijaisesti verkossa. Hän onkin huolissaan siitä, osaako taidekenttä itse sanoittaa ja myydä riittävän hyvin sen tosiasian, että taide siirtyy koko ajan enemmän digitaaliseen muotoon.

– Jos museot joutuvat ottamaan yhdenkin digiaskeleen taaksepäin, se on kaikille vahingollista. Jos taidetta ei digitoida, sen saavutettavuus on nolla. Sekä taiteilijoille, käyttäjille, museoille että valtiolle jää musta pekka käteen.

Levän mukaan taiteen digitoinnissa ollaan vielä investointivaiheessa. Siihen museoilla ei ole varaa ilman ulkopuolista rahoitusta. Toistaiseksi taiteen vieminen verkkoon on kulu, joka ei tuota.

Uskon vahvasti, että 2030-luvulla se tuottaa jo merkittäviä summia. Mutta vielä ollaan murroskohdassa.

Taidekokoelmat verkkoon -sopimus solmittiin kuusi vuotta sitten. Levä oli tuolloin Suomen museoliiton toimitusjohtajana vahvasti mukana sen syntymisessä. Sopimuksesta tuli monella tapaa menestystarina ja teki Suomesta edelläkävijän maailmalla taiteen digitalisoinnissa. Levä on kuitenkin ollut yllättynyt siitä, miten hitaasti museot ovat lähteneet digitoimaan kokoelmiaan.

– Olin silloin paljon optimistisempi sen suhteen, miten moni museo liittyisi sopimukseen. Nyt aletaan olla sillä tasolla, missä ajattelin, että oltaisiin heti ensimmäisenä vuonna.

Levän mielestä odotuksia hitaampi tahti johtuu siitä, että Suomessa osataan tehdä rakennuksiin sisältöjä mutta verkkosisältöjen luomisessa osaaminen on heikompaa. Hän muistuttaa, että kuluttajat haluaisivat ja osaisivat käyttää digitaalisia palveluja, jos niitä vain olisi tarjolla.

Levä uskookin, että kuluttajapuolen vahvistaminen ratkaisisi osan rahoituksen ongelmista. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että taidetta ja muita taiteen ympärille rakennettuja palveluja voisi ostaa suoraan verkosta.

– Rahoituksen kestävyys tulee kokonaisuudesta, jossa mukana ovat valtio, museot, taiteilijat ja kuluttajat. Nyt pitää yhdessä panostaa siihen, että saadaan kuluttajat tähän yhtälöön mukaan. Se mahdollistaisi valtionrahoituksen vähentämisen jollain aikavälillä.

Tulevalta hallitukselta Levä toivoo taiteen ja kulttuurin hyväksymistä osaksi taloudellista, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia.

– Toivon, että kulttuuri muuttuisi vihdoin päättäjien mielissä kulusta investoinniksi.

Teksti: Miia Savaspuro Kuva: Kansallisgalleria/Jenni Nurminen