Museoiden digitalisaatio ja luova talous tarjoavat merkittäviä kasvumahdollisuuksia, mutta niiden kestävä kehitys edellyttää taiteilijoiden tekijänoikeuksien turvaamista, kirjoittaa Kuvaston puheenjohtaja Sade Kahra blogissa.
Museoiden rooli yhteiskunnassa on monin tavoin merkittävä, ja niiden vaikutus ulottuu kauas talouden eri sektoreille. Museokävijöiden kulutus, joka kohdistuu pääosin museoiden ulkopuolelle – kuten matkustamiseen, majoitukseen, ruokailuun ja ostopalveluihin – tuottaa merkittävää lisäarvoa aluetalouksille. Tutkimusten mukaan 40 prosenttia suomalaisista käy museoissa, ja osa heistä matkustaa museoiden vuoksi nimenomaan tiettyihin kohteisiin. Tämä taloudellinen hyöty voi olla jopa satoja miljoonia euroja vuodessa, kun lasketaan mukaan myös kansantaloudelliset vaikutukset, kuten verotulot ja työllisyyden parantuminen (Museoiden taloudellinen vaikuttavuus, 2013). Suomessa on 152 ammatillisesti hoidettua museota, joista taidemuseoita on 58. Taidemuseot näkyvätkin vuosi vuoden jälkeen kävijämäärätilastolistan kärjessä; vuonna 2023 yhteensä 8 742 782 käynnistä 30 prosenttia olivat taidemuseoihin (https://www.museotilasto.fi/).
Museotoiminta on kuitenkin muutakin kuin näyttelyiden kävijätilastoja. Kansallisgallerian johtaja Kimmo Levä on todennut, että ”taiteen saavutettavuus on olematon, jos sitä ei viedä verkkoon”. Tästä hyvä esimerkki on Taidekokoelmat verkkoon -sopimus, joka lanseerattiin opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella vuonna 2017. Museot siirtyvät yhä enemmän alustatalouden suuntaan, jossa digitaalinen sisällöntuotanto mahdollistaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden laajentamisen globaalisti. Näin ollen digitaalinen siirtymä ei ainoastaan lisää museon yleisöpohjaa, vaan se tarjoaa myös luovan talouden kasvumahdollisuuksia samalla, kun uudet digitaaliset jakelukanavat mahdollistavat alkutuottajille käyttökorvauksia.
Digitalisaation murros ei ole ainoa murros museoiden toiminnassa. Viime vuosikymmeninä julkisten instituutioiden yksityistämispolitiikka (New Public Management) on vaikuttanut paitsi voimakkaasti museoiden rahoitusmalleihin, myös niiden toimintatapoihin ja priorisointiprosesseihin. Museoilla on keskeinen rooli paitsi kulttuuriperinnön vaalimisessa, myös taiteilijoiden aseman parantamisessa – museot ovat nimittäin kuvataidealan ainoat valtionosuuslaitokset. Itsenäiset museot joutuvat kuitenkin leikkauspolitiikan alla yhä useammin priorisoimaan itse instituution jatkuvuuden ja kustannustehokkuuden, mikä vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon rahaa varataan taiteilijoiden eli alkutuottajien tekijänoikeuskorvauksiin. Digitaalisille alustoille siirryttäessä on teknisten toimenpiteiden lisäksi huolehdittava kestävästä rahoitusmallista tekijöiden asianmukaisille korvauksille. Budjettimomentti taiteilijoiden digikorvauksille on olemassa, ja korvamerkitty rahoitus varmistaisi, että taiteilijat saavat laajentuvassa toiminnassa oman lainmukaisen osuutensa.
On nähtävissä, että asenteet tekijänoikeuskorvauksia kohtaan ovat jo kiristyneet.
Museoiden kiristynyt talous vaikuttaa priorisoinnin lisäksi myös yleisesti asenteisiin ja yhteistyön toimintakulttuuriin taiteilijoiden suhteen. Tällainen toimintakulttuuri leviää helposti myös yksityiselle sektorille, esimerkiksi yksityisiin säätiöihin, jotka rahoittavat kulttuurilaitoksia tai kerryttävät kokoelmiansa. On nähtävissä, että asenteet tekijänoikeuskorvauksia kohtaan ovat jo kiristyneet esimerkiksi teosten hankintasopimuksissa ja julkaisujen korvauskäytänteissä. Yksittäisiä taiteilijoita painostetaan luopumaan lainmukaisista korvausoikeuksistaan, esimerkksiksi kohtuuttomuuteen tai sopimusvapauteen vedoten.
Tällainen moraalinen heikkeneminen taiteilijoiden oikeuksien kunnioittamisessa johtuu osittain siitä, että politiikka ei ole riittävästi priorisoinut tätä kysymystä. Kun tekijänoikeuskorvaukset jäävät huomiotta, ei vain taiteilijoiden asema heikkene, vaan koko kulttuurin ja luovan talouden kestävyys vaarantuu. Tämä kehitys on laajempi yhteiskunnallinen ongelma yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukainen korvauskäytäntö on keskeinen osa luovan työn ja immateriaalisen arvon tukemista.
Mikäli tämä periaate ei ole yhteiskunnassa vakiintunut ja poliittisesti tuettu, heikkenevät myös luovan talouden kasvumahdollisuudet ja kulttuurinen innovaatio. Tämä koskee paitsi digitalisaatiota, myös nousevia luovan työn tuloksen käytön muotoja, kuten tekoälyn käyttöä. Kuten Luovat ry:n tuore puheenjohtaja Vappu Aura haastattelussaan toteaa: “Tekijänoikeuden perustaa pyrkivät murentamaan niin teknologiayritysten jatkuvasti kasvava valta kuin tekoäly, jonka sääntely ja lisensiointi on saatava lähivuosina kunnolliselle tolalle”. Vain varmistamalla tekijöiden oikeudet voidaan turvata luovan alan tulevaisuus ja sen mahdollisuus kasvaa ja kilpailla globaalisti.
Sade Kahra
Kuvaston puheenjohtaja
