Museoiden taidekokoelmien digitaalinen saavutettavuus ja taiteilijoille teosten käytöstä maksettavat korvaukset olivat kesäkuussa esillä eduskunnassa. Kuvasto esittää pysyvää rahoitusratkaisua, joka mahdollistaa kokoelmateosten laajemman verkkokäytön ja turvaa taiteilijoiden tekijänoikeudellisen ansainnan.
Museoiden kokoelmataiteen saavutettavuus ja taiteilijoiden tekijänoikeudet olivat kesäkuussa esillä eduskunnassa. Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sdp) jätti 3.6. kirjallisen kysymyksen kulttuuriperinnön digitaalisen saavutettavuuden turvaamisesta ja taiteilijoille teosten käytöstä maksettavista digikorvauksista. Kirjallinen kysymys ja ministerin vastaus ovat luettavissa eduskunnan verkkosivuilla.
Kuvataiteilijalla on oikeus tekijänoikeuskorvaukseen, kun hänen museokokoelmiin kuuluvaa, tekijänoikeudella suojattua teostaan esitetään verkossa. Suomessa museot ovat digitoineet taidekokoelmiaan laajasti, mutta vain osa niistä on yleisön saatavilla verkossa, koska valtion digitointiin osoittamat määrärahat eivät sisällä taiteilijoille teosten digikäytöstä maksettavia korvauksia.
Vuoteen 2024 saakka museot saattoivat julkaista taidekokoelmansa verkossa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamalla Taidekokoelmat verkkoon -sopimuksella, ja OKM:n määräraha kattoi valtaosan taiteilijoille maksettavista digikorvauksista. Erillisrahoituksen päätyttyä moni museo on joutunut poistamaan digitoidut taideteokset verkosta, verkkosivuiltaan ja Finna.fi-palvelusta. Tällä hetkellä vain kolmasosalla taidemuseoista on taloudelliset mahdollisuudet jatkaa kokoelmiensa digitaalista esittämistä.
Kuvaston tammikuusta 2025 voimassa olleen Taidekokoelmat verkkoon 2.0 -sopimuksen on tehnyt yhteensä 29 kotimaista museota ja säätiötä. Sopimus korvasi aiemman, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman sopimuksen, jonka piirissä oli parhaimmillaan 45 museota.
Tilanne on ristiriidassa kansallisen kulttuuriperintöstrategian kanssa. Strategia linjaa, että ihmisten tulisi päästä kulttuuriperinnön äärelle ajasta ja paikasta riippumatta. Taidekokoelmien rajallinen digitaalinen saatavuus rajoittaa kansalaisten osallistumista kulttuuriperintöön, mutta myös taideteosten käyttöä sekä kuvataiteen kotimaista ja kansainvälistä näkyvyyttä.
Taiteen digitaalinen saavutettavuus edellyttää kestävää rahoitusta
Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.) tunnistaa vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen digitalisaation merkityksen kulttuuriperintöön osallistumiselle, tutkimukselle, opetukselle, luovalle taloudelle ja suomalaisen taiteen näkyvyydelle. Talvitien mukaan digitalisaatio tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kulttuurisisältöjen laajempaan saatavuuteen, mutta se edellyttää toimivia rakenteita, tekijänoikeuksien turvaamista sekä kestävää rahoituspohjaa.
Museolain (314/2019) 2 §:n mukaan museoiden tehtäviin kuuluu edistää aineistojen ja tiedon saatavuutta, saavutettavuutta ja käyttöä. Talvitie katsoo, että nykyisessä toimintaympäristössä taidekokoelmien digitaalista esittämistä voidaan pitää osana museoiden perustoimintaa. Tehtävän toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että museoilla on taidekokoelmien digitaaliseen esittämiseen asianmukaiset luvat ja riittävä rahoitus taiteilijoille maksettaviin korvauksiin.
– Haettavan ratkaisun taustalla on perusasetelma: taiteilijoiden työn tuloksia – oikeuksia – käytetään, ja niiden käytöstä maksetaan korvaus. Taiteilijoiden oikeuksien toteuttaminen sopimusehtoisesti on julkisen edun mukaista. Kyse ei tässä asiassa ole kuitenkaan julkisesta tuesta, vaan korvauksesta taiteilijalle, sanoo Kuvaston toiminnanjohtaja Tommi Nilsson.
Kuvataiteen yleisösuosioon nähden kuvataiteilijoiden toimeentulo on taiteilijaryhmistä kaikkein heikoin. Kuvataiteilijoille tehdyn Suomen Taiteilijaseuran jäsenkyselyn mukaan taiteellisesta työstä saatujen bruttotulojen mediaani on vain 2 000 euroa vuodessa. Cuporen selvityksen mukaan alan rahoituksessa ja rakenteissa on merkittäviä puutteita, jotka käytännössä heikentävät taiteilijoiden työskentelyedellytyksiä ja alan kehittymistä.
Vain pieni osa kuvataiteen digitaalisesta käytöstä tuottaa korvauksia taiteilijoille. Kokoelmataiteen digikorvaus vahvistaisi taiteilijoiden tekijänoikeusperustaista ansaintaa ja täydentäisi kuvataiteilijoiden toimeentuloa alalla, jossa teosten käyttö on siirtynyt yhä enemmän digitaalisiin ympäristöihin.
Kulttuuripoliittisessa selonteossa taiteilijoiden korvaus- ja palkkiojärjestelmien kehittäminen on nostettu yhdeksi toimenpiteeksi. Myös Talvitie painottaa taiteilijoiden tekijänoikeuksien ja ansaintamahdollisuuksien turvaamista. Teosten käytön tulee lähtökohtaisesti tuottaa korvaus tekijälleen.
Pysyvä ratkaisu palvelee niin museoita, yleisöä kuin taiteilijoita
Kuvasto on tehnyt kuluvan hallituskauden aikana työtä kokoelmataiteen digikorvauksen puolesta, ja asiaa on pidetty esillä myös Kuvaston ja Suomen Taiteilijaseuran kuvataidekummiverkoston tapaamisissa.
Määrärahaesityksemme taiteilijoiden digikorvauksista mahdollistaisi museoiden kokoelmateosten nykyistä laajemman esittämisen verkossa ja vahvistaisi samalla taiteilijoiden tekijänoikeudellista ansaintaa. Rahoituksen tulee olla kestävää ja ennakoitavaa, jotta museot voivat suunnitella kokoelmiensa digitaalista käyttöä pitkäjänteisesti.
Rahoitusratkaisu rinnastuu kirjallisuuden e-lainauskorvaukseen. Kummassakin tapauksessa yhteiskunta mahdollistaa kansalaisille pääsyn kulttuurisisältöjen äärelle ja maksaa samalla teosten tekijöille korvauksen käyttöoikeuksista.
Kuvasto kiittää kansanedustaja Elorantaa kirjallisesta kysymyksestä ja jatkaa työtään taiteilijoiden digikorvauksen ja oikeuksien toteutumisen puolesta.
Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi kokoelmataiteen digikorvauksille ei ole osoitettu erillistä määrärahaa. Hallitus käsittelee talousarvioehdotusta budjettiriihessä 1.-2. syyskuuta. Kuvasto esittää valtion talousarvioon momentille 29.80.41 Eräät käyttöoikeuskorvaukset 1–1,5 miljoonaa euroa digikorvauksille. Momentilta voidaan maksaa julkisen rahoituksen piirissä olevissa kulttuuriperintölaitoksissa tapahtuvasta suojatun aineiston käytöstä.
