Mistä taiteilijan ansainta koostuu, ja miksi siitä puhutaan yhä liian kapeasti? Kuvataiteilija Camilla Vuorenmaa kirjoittaa Kuvaston blogissa taiteilijoiden tulonmuodostuksesta ja taiteen tekemisen edellytyksistä Suomesssa.
Taiteilijat rahoittavat työtään useista lähteistä, koska he pyrkivät säilyttämään mahdollisuuden tehdä taiteellista työtä muun työn ja elämän ohessa. Tulot voivat koostua keikkatöistä kulttuurialalla tai muilla aloilla, kuten opetus- ja museotyössä, näyttely- ja taiteilijapalkkioista, tekijänoikeuskorvauksista, teosmyynnistä ja apurahoiksi kutsutusta rahoituksesta, jota myönnetään taiteen tekemisen eri vaiheisiin ja materiaaleihin. Kaikki nämä tulonlähteet ovat taiteilijalle tärkeitä.
Moomin Charactersin pääosakas ja taiteellinen johtaja Sophia Jansson peräänkuulutti Helsingin Sanomissa (6.9.2025), että taiteilijoiden pitää saada teoksia myydyksi ja elää taiteellaan, kuten Tove Janssonkin teki: ”Kun Tove maalasi tauluja, hän halusi ihan oikeasti myydä niitä. Hän tarvitsi sen rahan.” Janssonin mukaan “Nykyisin on tarve erottaa taiteen tekeminen ja liiketoiminta, mutta eihän se mene niin”.
Sophia Janssonin kanta tuntuu olevan yleinen niillä, jotka eivät tunne taiteilijoiden työtä nykypäivänä. Enemmistö taiteilijoista epäilemättä pyrkii myymään teoksiaan, mutta taiteen tekemistä ei voi rinnastaa tavalliseen liiketoimintaan, koska teosmyyntiä ei voi ennustaa. Taiteen myynti on sidoksissa aikaan ja paikkaan. Moni ei myöskään tee sellaista taidetta tai luovaa työtä, jota voi levittää laajasti ja edullisesti monelle, kuten teollisia designtuotteita.
Suomessa taidemarkkinat ovat nuoret ja taidemyynnistä saatavat tulot ovat täysin erilaiset kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa on ollut useita satoja vuosia tavallista kerätä ja periä taidetta. Taiteen kerääminen on myös ymmärretty sijoittamiseksi, jonka tuotot näkyvät vuosikymmenien päästä. Suomessa taiteen koulutus on huipputasoa, mutta vielä on kehittämistä siinä, miten taiteen huiput tehdään tunnetuksi taiteen ostajien näkökulmasta, ensin Suomessa ja sitten kansainvälisesti. Talouskriisi on hidastanut taidemarkkinoita, ja taidemaailma on murroksessa. Tarvitsemme siis edelleen tuloja monesta lähteestä, kuten tekijänoikeuksien valvonnan kautta.
Aikamme korostaa individualismia ja omillaan pärjäämistä. Taiteilijoiden tuloja tarkasteltaessa on muistettava, että kulttuuriala työllistää taiteilijoiden lisäksi laajan ryhmän eri alojen ammattilaisia ja instituutioita. Kukaan ei tee työtään täysin muista riippumatta.
Myös konservatiivisten taiteen ystävien arvostamasta Gallen-Kallelan taiteesta tuli suomalaisen taiteen klassikko, ja tekijä sai paljon oppia ulkomailla sekä tukea, myyntiä ja stipendejä kotimaassa. Jokaisen taiteellisen menestystarinan takana on kouluja, yksittäisiä ihmisiä ja säätiöitä tai järjestöjä, jotka ovat tukeneet taiteilijan työn etenemistä. Tätä voi verrata huippu-urheiluun: huippusuoritukset vaativat pitkäjänteistä tukea ja rakenteita.
Taiteen arvosta on kirjoitettu viime aikoina muun muassa Taiken blogissa (29.12.2025), jossa Taiken johtaja Kaisa Rönkkö ja kirjailija Juha Itkonen tuovat ilmi huolen siitä, että taiteeseen kohdistuvat tuottavuusvaatimukset ohittavat sen arvon kulttuurin luojana. On siis mietittävä yhä uusin tavoin, miten taiteen voi saada tuottamaan ilman, että sen sisältöön tai tekemiseen puututaan. Tekijänoikeuskorvaukset ovat yksi keskeinen tapa maksaa taiteilijalle hänen tekemästään luovasta työstä.
Taiteilijoiden tuloissa on kyse muustakin kuin siitä, kuka keksii Muumien kaltaisen brändättävän tuotteen. Tove ei suunnitellut Muumeja globaaliksi menestykseksi, vaan ilmiö kasvoi sellaiseksi ajan myötä laajentuessaan kirjoista ja sarjakuvista designiin, tuotteisiin ja yhä uusiin kirjasarjoihin.
Kaikki eivät voi keksiä Muumeja mutta taiteilijat ansaitsevat tunnustuksen työstään, oikeuden hallita sitä ja saada tuloja teostensa käytöstä. Tekijälle kuuluu maksaa korvaus taiteen jälkikäytöstä, koska tekijänoikeus tuottaa taiteilijalle niitä tuloja, minkä perään jatkuvasti taiteilijoiden tulokeskusteluissa kuulutetaan.
Taidetta tehdään, ja aika näyttää, mihin se päätyy. Osasta teoksista muodostuu sellainen ilmiö kuin Iiu Susirajan valokuvat MoMAssa. Ilman yhteiskunnan ja järjestöjen aktiivista tukea tällaisia kehityskulkuja ei synny. Taiteen merkitys korostuu kriisiytyvän yhteiskunnan aikana, koska taiteen parissa voimme käydä keskustelua kaikenlaisista ilmiöistä, vapautua suorittavasta arjesta tai löytää jonkin kadotetun tunteen tai ajatuksen, joka saa meidät löytämään jopa uusia suuntia elämässä. Taide voi auttaa meitä ymmärtämään myös niitä, joita on vaikea ymmärtää. Tämä on henkisesti ja taloudellisesti elämää rikastavaa. Sitä on taiteen voima.
Camilla Vuorenmaa
kuvataiteilija, Kuvaston hallituksen jäsen vuodesta 2026
