Valtakunnallisen Uudistuva kuvataiteilijoiden järjestö –hankkeen tavoitteina on tiivistää järjestöjen yhteistyötä ja vahvistaa kuvataiteilijoiden edunvalvontaa. Kuvaston hallituksen puheenjohtaja Sade Kahra tarkastelee blogissa, mitä eri kehityssuunnat voisivat merkitä taiteilijoiden työn ehdoille.

Suomen Taiteilijaseuran (STS) ja sen jäsenliittojen järjestökehittämishankkeessa, Uudistuva kuvataiteilijoiden järjestö, kartoitetaan taiteilijoiden näkemyksiä toimintaympäristöstä. Kyselyyn voi vastata 1.11.2026 saakka.

Hanke tarjoaa mahdollisuuden pohtia yhteisiä tavoitteita riippumatta siitä, yhdistyvätkö järjestöt. Voisimmeko vahvistaa taiteilijoiden yhteistä neuvotteluvoimaa niin, ettei jokaisen tarvitsisi neuvotella työn ehdoista yksin?

Edunvalvontaa on monenlaista

Taiteilijajärjestöt tukevat ammatinharjoittamista esimerkiksi tiedotuksella, koulutuksella, näyttelytiloilla ja kollegiaalisella yhteisöllä. Kulttuuripoliittinen vaikuttaminen kohdistuu rahoitukseen ja lainsäädäntöön. Ammatillinen edunvalvonta koskee muun muassa sopimuksia, sosiaaliturvaa ja tekijänoikeuksia sekä sisältää henkilökohtaista neuvontaa.

Kollektiivisessa neuvottelussa taiteilijoiden edustajat pyrkivät sopimaan tilaajien kanssa yhteisistä ehdoista, kuten näyttelytyön palkkioista tai kuvankäyttökorvauksista. Tavoitteena on sitova sopimus, jota molempien osapuolten on noudatettava. Silloin sovitut perusehdot eivät jää jokaisen taiteilijan erikseen neuvoteltaviksi.

STS ja liitot vaikuttavat ja neuvottelevat, mutta kuvataiteen alalta puuttuu kattava kollektiivinen sopimusjärjestelmä. Juristin yksilöity apu on arvokasta, mutta sama epäedullinen ehto voi tulla vastaan neuvotteluissa seuraavalle taiteilijalle. Rahoituksen lisääminen, yksittäisen taiteilijan neuvonta ja yhteisistä ehdoista sopiminen ovat eri tehtäviä. Järjestöuudistamisessa tulisi tarkastella, miten niitä painotetaan.

Mitä eri vaihtoehdoista voisi seurata?

Yhdentymisen laajuutta voi hahmottaa kolmen skenaarion kautta, vaikka ne eivät ole hankkeen virallisia vaihtoehtoja.

1. Järjestöt säilyvät erillisinä. Yhteistyötä voidaan silti kehittää, mutta on sovittava, mitä kukin hoitaa, mistä päällekkäisestä työstä luovutaan ja miten yhteinen työ rahoitetaan.

2. Osa järjestöistä yhdistyy. Hallintoa ja tehtäviä kootaan yhteen, mutta rinnalle jää itsenäisiä liittoja. Yhteisten kantojen ja palveluiden järjestämiseen tarvitaan yhtä lailla pelisäännöt, jotta kenttä ei jakaudu.

3. STS ja kaikki sen jäsenliitot yhdistyvät. Yhteinen hallinto voi helpottaa työnjakoa. Samalla on ratkaistava, miten eri taiteenalojen ja alueiden tarpeet vaikuttavat päätöksiin ja mihin vapautuva työaika käytetään.

Mikään vaihtoehto ei itsessään turvaa järjestöjen rahoitusta tai paranna taiteilijoiden sopimusehtoja. Kaikissa voidaan tehdä yhteistyötä myös muiden organisaatioiden kanssa. Ensin on sovittava tavoitteista, sitten siitä, kuka niitä ajaa ja millä resursseilla.

Miten yhteiset tavoitteet muuttuvat konkreettisiksi?

Kanadassa kuvataiteilijajärjestöt, CARFAC ja RAAV, ovat neuvotelleet Kanadan kansallisgallerian kanssa sitovan sopimuksen vähimmäiskorvauksista ja ehdoista teosten näyttämisestä, kuvankäytöstä ja taiteilijoiden palveluista. Vuonna 2025 RAAV ja taidekäsityöläisten järjestö solmivat lisäksi neljän Québecin museon kanssa kolmivuotisen sopimuksen, joka sisältää muun muassa aiempaa korkeampia palkkioita sekä eläkemaksuja taiteilijoille. Lainsäädäntöön perustuvaa mallia ei voi siirtää sellaisenaan Suomeen, mutta se osoittaa, että yhteisistä ehdoista voidaan sopia myös itsenäisesti työskenteleville taiteilijoille.

Myös Suomessa sopiminen säästäisi työtä. Kuvasto ja museot ovat jo sopineet ehdoista tietyillä teosten käytön alueilla. Muissa käyttötilanteissa neuvottelut vievät aikaa ja vaativat oikeudellista osaamista. Yhteiset ehdot ja korvausten budjetointi etukäteen vähentäisivät kiistoja ja säästäisivät molempien osapuolten resursseja.

Kun taiteilija nostaa epäkohdan julkisuuteen, hän tekee sen usein omalla nimellään ja voi samalla vaarantaa yhteistyösuhteitaan. Kyse voi olla esimerkiksi riittämättömästä palkkiosta tai hankalista neuvotteluista teosten käyttäjän kanssa. Tällaiset ulostulot tekevät taiteilijan kohtaamat ongelmat näkyviksi eri tavalla kuin esimerkiksi kulttuuripoliittiset lausunnot. Siksi järjestöjen pitäisi sopia, miten asiaan tartutaan ja miten taiteilijaa voidaan tarvittaessa tukea julkisesti. Näin yksittäisen taiteilijan rohkeus voi johtaa muutokseen, jota ajetaan yhdessä.

Tähänastinen valmistelu on painottunut järjestörakenteisiin. Nyt on mahdollisuus täsmentää, mitä niiden avulla pitäisi muuttaa. Toimintaympäristö muuttuu, mutta toimeentulon ja työn ehtojen ongelmat ovat sitkeitä. Edunvalvonnan uudistamista tarvitaan myös siksi, että liian moni asia on pysynyt ennallaan.

Serbiassa draamataiteen opiskelijoiden aloitteesta kasvanut laaja liike sai aikaan poliittisen muutoksen. Se muistuttaa, että yhdessä voidaan muuttaa myös rakenteita, jotka näyttävät pysyviltä.

Kuvasto osallistuu keskusteluun kuvataiteilijoiden edunvalvonnan kehittämisestä ottamatta tällä puheenvuorolla kantaa järjestöjen yhdentymisen puolesta tai sitä vastaan. Keskustelu koskettaa myös Kuvaston jäseniä ja sen edustamia taiteilijoita, vaikka Kuvasto ei ole kehittämishankkeen osapuoli. Kolmiosaisen blogisarjan seuraavissa osissa tarkastellaan alan kasvun suhdetta taiteilijoiden toimeentuloon sekä jäsenyyden ja työnjaon merkitystä yhteiselle edunvalvonnalle.

Kirjoittaja 

Sade Kahra
valokuvataiteilija, Kuvaston hallituksen puheenjohtaja

Lähteet:

Suomen Taiteilijaseura: Uudistuva kuvataiteilijoiden järjestö
Suomen taiteilijaseura: Millainen on kuvataiteilijoiden toimintaympäristö nyt ja tulevaisuudessa? Vastaa kyselyyn!
CARFAC National: Agreements
Gouvernement du Québec: Official Signing of the First Collective Agreement Between Four Quebec Museums and Two Quebec Artists’ Associations