Taide tekee kunnasta houkuttelevan ja omaleimaisen. Kun taiteilijoiden työ huomioidaan myös kunnan budjetissa, syntyy laadukkaita, saavutettavia ja yhdenvertaisia kulttuuripalveluja, joista hyötyvät niin asukkaat kuin matkailijat.
Kuvataide on osa kuntien elinvoimaa, vetovoimaa ja identiteettiä. Tampere ja Mänttä ovat julistautuneet taidekaupungeiksi, Oulu tunnetaan Toripolliisistaan ja Seinäjoella uuden rautatieaseman taide toivottaa tulijat tervetulleiksi.
Taide tekee julkisista tiloista, toreista ja kulttuurikeskuksista paikkoja, joissa ihmiset kohtaavat ja joissa kuntalaiset voivat kokea ylpeyttä omasta ympäristöstään. Panostukset taiteeseen lisäävät luovaa osaamista, yrittäjyyttä ja investointeja vahvistaen alueellista kehitystä.
Taide kunnissa ei synny kuitenkaan itsestään. Se tarvitsee tekijöitä, resursseja ja toimivia rakenteita. Taiteen ammattilaiset muuttavat muualle, jos työllistymisen mahdollisuudet puuttuvat.
Budjetointi tekee strategian todeksi
Monessa kunnassa kulttuuri on jo nostettu strategian keskiöön. Seuraava ratkaiseva askel on sen toteuttaminen: taiteilijoiden työn huomioiminen kulttuuribudjetissa.
Kuvataiteilijat jäävät usein ilman korvausta, kun heidän teoksiaan esitetään yleisölle kunnan näyttelytiloissa tai tukemissa näyttelyissä. Taidemuseot maksavat tekijänoikeudellisia näyttelykorvauksia ja –palkkioita, mutta sama käytäntö ei aina ulotu kunnan muihin tiloihin, kuten kulttuurikeskuksiin, kirjastoihin tai gallerioihin.
Näyttelykorvaus on tekijänoikeuteen perustuva korvaus kuvataiteilijalle, kun hänen teoksensa asetetaan näytteille. Kyse ei ole apurahasta tai palkasta, vaan lain takaamasta oikeudesta saada kohtuullinen korvaus teoksen käytöstä.
Kun taiteilijan teokset ovat esillä kunnan galleriassa tai kulttuurikeskuksessa, taiteilija toimii sisällöntarjoajana osana kunnan kulttuuripalveluja. Näin näyttelykorvauksen sisällyttäminen kunnan kulttuuribudjettiin on sekä tekijänoikeuslain mukaista että kulttuuripoliittisesti johdonmukaista.
Pienellä panostuksella suuri vaikutus
Näyttelykorvausten kustannus on taloudellisesti pieni, mutta vaikutus sitäkin suurempi. Kuntien pääsymaksuttomissa näyttelytiloissa maltillista kustannusta havainnollistaa seuraava laskelma:
- keskimääräinen näyttelykorvaus taiteilijaa kohden: 300–600 €*
- kunta, jossa järjestetään noin 70 näyttelyä vuodessa, maksaisi yhteensä noin 40 000 – 70 000 euroa vuositasolla
Tämä on pieni osa monen kaupungin kulttuuribudjetin menoista. Silti korvauksilla on merkitystä: ne vahvistavat taiteilijoiden toimeentuloa, tukevat paikallista kulttuurikenttää ja osoittavat, että kunta arvostaa taiteilijoiden työtä. Kun taiteilijat saavat korvauksen työstään, he voivat jatkaa taiteellista työtään omassa kunnassaan, osallistua näyttelyihin ja tuoda taidetta kaikkien ulottuville.
Oikeudenmukainen kulttuuripolitiikka alkaa taiteen tekijöistä
Musiikin, teatterin ja elokuvan tekijöille on itsestäänselvää, että teosten esittämisestä maksetaan korvauksia tai palkkio. Kuvataiteilijoiden kohdalla tämä periaate ei vielä toteudu yhdenvertaisesti.
Kun kunta maksaa näyttelykorvauksen, se tunnustaa kuvataiteilijoiden työn merkityksen samalla tavoin kuin muiden taiteentekijöiden työn.
Kuntapäättäjien neuvotellessa talousarvioista vuodelle 2026 on oikea hetki varmistaa, että myös kuvataiteilijoiden työ huomioidaan kunnan kulttuuripalveluissa. Jokainen kunta voi omilla päätöksillään näyttää, että se tukee taiteen tekijöitä ja tekee kulttuuripolitiikkaa, joka on sosiaalisesti kestävää ja taiteilijoita arvostavaa.
* Arvio perustuu Kuvaston pääsymaksuttomien näyttelyiden hinnastoon.
Pähkinänkuoressa: Mikä on näyttelykorvaus?
Näyttelykorvaus on taiteilijalle maksettava tekijänoikeusperusteinen korvaus hänen teostensa näytteille asettamisesta esimerkiksi museossa, galleriassa tai muussa kunnallisessa näyttelytilassa. Se ei ole apuraha eikä palkka, vaan lain takaama oikeus kohtuulliseen korvaukseen teoksen käytöstä. Kuvasto kerää näyttelykorvauksen edustamiensa taiteilijoiden ja hinnoittelunsa mukaisesti. Muut taiteiliijat sopivat korvauksesta näyttelyjärjestäjän kanssa.
