Asia: HE 43/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta

Kiitämme valiokuntaa mahdollisuudesta lausua asiassa. Lausuntomme kaksi ydinviestiä ovat:

• Käsillä on luovan työn tekijöiden tekijänoikeudellisen aseman lujittamiseen tähtäävä direktiivi.
• Taiteen digitaalinen käyttö lisääntyy ja monimuotoistuu. Visuaalisen alan taiteilijoiden asema on tunnistettava osana kokonaisuutta.

Lausunto

Keskitymme lausunnossamme neljään asiaan:

1. Kaupallisesta jakelusta poistuneet teokset (TekL 16 g ja 16 h §)

Esityksen mukaan teosten käyttö on sallittua rajoitussäännöksen nojalla, jos saatavilla ei ole TekL 16 g §:n mukaista käyttölupaa tai lisensoitavaan aineistoon sisältyy suuressa määrin teoksia, joiden osalta yhteishallinnointiorganisaatio ei ole riittävän edustava. Yleisissä perusteluissa todetaan, että rajoitusta sovelletaan niissä tapauksissa, kun ei ole edustavaa yhteishallinnointiorganisaatiota. Lakitekstissä edellytys kuitenkin on, että rajoitus soveltuu, jos 16 g §:n mukaista käyttölupaa ei ole saatavilla. Myös yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan vain siihen, että rajoitusta sovelletaan, jos ei ole mahdollista tukeutua 16 g §:n sopimuslisenssisäännökseen.

Olisi selkeämpää, että lakitekstissä todetaan, että rajoitussäännöstä sovelletaan, jos edustavaa järjestöä ei ole 16 g §:n soveltamisalalla.

Kuvataiteen teosten osalta on syytä erikseen todeta, että kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia koskeva sääntely soveltuu niihin huonosti. Kuvataiteen teokset eivät koskaan varsinaisesti poistu kaupallisen jakelun piiristä. Taidemarkkinalla ei ole sellaista tunnistettavaa mekanismia, jolla teos poistuisi kaupallisen hyödyntämisen piiristä eikä kaupallisesta jakelusta poistumiselle kuvataiteen kohdalla ole määriteltävissä yleisiä kriteerejä.

Sopimuslisenssi on kokoelmateosten käytön osalta tehokas sopimisen tukirakenne, jonka kautta kokoelmien hallinnoija saa kattavan käyttöluvan ja taiteilija korvauksen. Sopimuslisenssin on syytä jatkossakin kattaa kulttuuriperintöorganisaatioiden kokoelmissa olevat kuvataiteen alkuperäisteosten kappaleen valmistaminen ja yleisölle välittäminen. Suomalaiset taidemuseot ovat sopimuslisenssiin perustuvilla sopimuksilla avanneet taidekokoelmiaan laajasti verkkoon. Kuvaston ja Suomen museoliiton välisen sopimuksen piirissä on tällä hetkellä valtaosa Suomen taidemuseoista ja kaikkiaan noin 15 000 kuvataiteen teosta.

Huomataan, että direktiivi (8 artikla) koskee ainoastaan kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia. Kansallista lakia ei tältä osin voi säätää muihin teoksiin. Näitä kulttuuriperintölaitoksen kokoelmissa olevia teoksia koskee jatkossakin tekijänoikeuslain 16 d §:n sopimuslisenssisäännös, jonka nojalla niistä voidaan valmistaa kappaleita ja välittää yleisölle. Sopimustoiminnan toimivuuden kannalta on tärkeää, että alalla ymmärretään ja kyetään erottamaan toisistaan tekijänoikeuslain 16 d §:n ja nyt säädettävien 16 g ja 16 h §:ien sovellusalueet.

Korostamme vielä, että lainsäädäntörakenteen rinnalla on tärkeää varmistaa riittävä rahoitus, jolla teosten käyttö taiteilijoille korvataan. Rahoitus perustuu tällä hetkellä valtaosin opetus- ja kulttuuriministeriön määräaikaiseen erillispäätökseen ja on täysin riittämätön korvaamaan käytön taiteilijoille. Kuvasto toivoo, että valiokunta kirjaa mietintöönsä, että valtion budjettiin sisällytetään jatkossa tekijänoikeuslakiin perustuva kuvataiteen digitaalisen käytön kokoelmakorvaus.

2. Verkkosisällönjakelupalvelut (TekL 6 luku)

Tältä osin olennaista on se, että direktiivillä on tarkoitus muuttaa ja selkiyttää oikeustila: verkkosisällönjakelupalvelut tarvitsevat lähtökohtaisesti luvan teosten hyödyntämiseen palvelussa. Direktiiviä tarkasti seuraavalla voimaansaattamisella toteutuvat myös sääntelyn tavoitteet: oikeustilan yhdenmukaistaminen sisämarkkinoilla, oikeudenhaltijoiden aseman parantaminen, oikeudellisen epävarmuuden vähentäminen ja lisensointimarkkinan edistäminen.

Asian rajat ylittävän luonteen vuoksi yksinkertainen viestimme on: kansallisen lain ei tule poiketa direktiivistä.

Kiinnitämme huomion esitetyn 55b §:n 1 momenttiin, jota tulee muuttaa.

Direktiivin 17 artiklan ensimmäinen kohta ja esityksen 55b § 1 momentti eroavat toisistaan:

Direktiivi: ”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoaja suorittaa tässä direktiivissä tarkoitetun yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen, kun se antaa yleisölle pääsyn käyttäjiensä palveluun lataamiin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon.”

Hallituksen esitys: ”Jos teoksia tallennetaan palveluntarjoajan palveluun, palveluntarjoaja välittää ne yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

Ero on olennainen. Direktiivin mukaan palveluntarjoajan vastuu syntyy sillä hetkellä, kun se antaa yleisölle pääsyn teoksiin. Esityksen mukaan taas palveluntarjoajan vastuu syntyy samalla hetkellä, kun käyttäjä tallentaa teoksia palveluun. Yleisöllä ei kuitenkaan välttämättä ole pääsyä kaikkiin käyttäjän palveluun tallentamiin teoksiin ja toisaalta palveluun ladattu teos saattaa olla myös hetkellisesti poissa yleisön saatavilta. Toiseksi direktiivissä todetaan palveluntarjoajan suorittavan yleisölle välittämisen TAI saataville saattamisen, ja nämä käsitteet on ko. kohdassa jätetty avoimeksi. Esityksessä avoimet käsitteet on korvattu suppeammalla käsitteellä ”yleisölle .. välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana”. Yleisölle välittäminen ja yleisön saataville saattaminen ovat keskeisiä tekijänoikeudellisesti relevantteja käsitteitä, joiden tulkinnan elämiselle on tekniikan kehittymisen ja tulkintakäytännön myötä jätettävä tilaa. On varmistettava, ettei kansallinen suppea muotoilu muodostu Suomessa direktiivin tavoitteiden saavuttamisen esteeksi.

Vaihtoehtoinen muotoilu 55b § 1 momentissa voisi kuulua esim. näin: ”Palveluntarjoaja suorittaa yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen, kun se antaa yleisölle pääsyn käyttäjiensä palveluun lataamiin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon.”

Kuvasto on Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) jäsen. Viittaamme verkkosisällönjakelupalveluja koskevan asian osalta myös TTVK:n lausuntoon.

3. Parodiapoikkeus (TekL 23 a §)

Esityksen mukaisesti teoksen sisällyttäminen parodiaan, karikatyyriin ja pastissiin olisi jatkossa nimenomaisesti sallittua. Käsityksemme mukaan asiaa koskeva tematiikka on julkisessa keskustelussa saanut painoarvoaan suuremman huomion. Luovan työn tekijät ymmärtävät itsestään selvästi parodian roolin yhteiskunnallisessa keskustelussa, eivätkä tekijänoikeus ja mahdollisuus parodiaan ole lähtökohtaisesti jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Samanaikaisesti on tärkeää, että taiteilijan oikeudet ja parodiapoikkeus ovat tasapainossa.

Ehdotamme, että vähintään perusteluihin lisätään, että moraaliset oikeudet, erityisesti taiteilijan respekti- eli kunnioittamisoikeus, tulee huomioida, kun teoksia käytetään tekijänoikeuslain 23 a §:n sallimalla tavalla.

4. Teosten käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa

Sopimuslisenssin säilyttäminen ensisijaisena ratkaisuna teosten käyttöön opetuksessa ja tutkimuksessa on sekä direktiivin mukainen että opettajien, tutkijoiden ja tekijänoikeudenhaltijoiden kannalta paras ratkaisu.

Lain 14§:n laajennus kaikkeen yleisön saataville saattamiseen huomioi uuden teknologian käyttöönoton opetuksessa etupainotteisesti.

Espoossa toukokuun 9. päivänä 2022

Tommi Nilsson
Toiminnanjohtaja