Kuvasto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Järjestö oli aikanaan ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa. Suomi viitoitti siten tietä kuvataiteen tekijänoikeuksien puolustajana. Muut Pohjoismaat perustivat järjestönsä muutaman vuoden meidän jälkeen.

Taiteilijat visioivat Kuvaston työkaluksi, jolla saatettiin hallinnoida ja puolustaa taiteen oikeuksia, taiteen ja taiteilijoiden yhteisen edun nimissä. Pienen järjestön vuosikymmeniin mahtuu hämmästyttävän paljon erilaista toimintaa. Toisaalta tämä ei ole ihme – onhan toimintaympäristö luonnostaan jatkuvassa liikkeessä. Ensin hoidettiin lähinnä erityyppisiä kopiointioikeuksia. Jälleenmyyntikorvauksen hallinnointi tuli Kuvaston tehtäväksi 90-luvun puolivälissä. 2000-luvulle tultaessa teosten digitaalinen käyttö muodostui keskeiseksi osaksi toimintaa, ja sillä alueella on tehty tärkeitä sopimuksia. Samalla Kuvaston kaksinainen rooli sekä taiteilijoiden että teosten käyttäjien palveluorganisaationa on korostunut.

Kuvaston peruskivi on tekijänoikeus: teoksen käytöstä syntyvän arvon tunnistaminen, sen säilyttäminen ja osan palauttaminen taiteilijalle. Tunnistaminen tarkoittaa niiden tilanteiden paikantamista, joissa teos muodostaa olennaisen osan tuotteen tai palvelun arvonlisästä, ja säilyttäminen perusrakenteiden – kuten sopimisoikeuden – turvaamista. Arvon palauttaminen on korvauksista neuvottelua ja sopimista.

Kuvaston merkkipaalun juhlistaminen tuntuu muutoksen keskellä uudelta alulta. Kuvaston toiminta-aluetta tullaan juhlavuonna määrittelemään entistä tarkemmin. Kuvataiteen tekijänoikeus muuttaa muotoaan mutta varmuudella pysyy seuraavatkin 30 vuotta. Tästä eteenpäin kysymys on myös resurssien ja arvonlisän ohjaamisesta oikeisiin paikkoihin. Kuvasto on taiteilijoiden oma järjestö, ja erinomainen paikka muutoksen mahdollisuuksien hyödyntämiselle.

Tommi Nilsson
Kuvasto ry:n toiminnanjohtaja