Markkinointia, brändäystä ja muuta nonsensea?

Digitalisoitumisen myötä yleisöllä on käytössä uusia väyliä kohdata taidetta, saada tietoa, vertailla hintoja ja jopa osallistua teoksen suunnitteluprosessiin. Facebookin, Youtuben ja Instagramin käyttäjiä arvioidaan Suomessa olevan n. 2 miljoonaa ja määrä on nousussa. Onko verkkoa kuitenkaan vielä hyödynnetty taiteen markkinointikanavana?

Ornamon teettämä Taiteen markkinatutkimus ilmestyi 16.9.2014. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää taiteen markkinoita kuluttajien ja yritysten näkökulmasta. Tulosten mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneita taiteen ostamisesta, mutta he eivät koe nykyisiä myyntiväyliä itselleen tehdyiksi: kiinnostavaa taidetta on vaikea löytää.  Myös yrityksissä taidetta arvostetaan, mutta toimintaan kaivataan asiakaslähtöisyyttä, jotta myyjä ja ostaja kohtaisivat. Taide on tuotava lähemmäs ihmisille tuttuihin myyntikanaviin, sillä tällä hetkellä taiteen omat kanavat tavoittavat taiteeseen jo vihkiytyneet.

Verkossa oleva tieto taiteesta on pirstaleista, minkä huomaa jo googlaamalla: Ilman oikeita hakusanoja taiteen toimijoiden verkkosivuille ei löydä. Sosiaalinen media voi olla taiteilijoille loistava markkinointikeino. Ihmiset ovat tottuneet jakamaan kokemuksiaan verkossa ja museonäyttelyistäkin jaetaan kuvia runsaasti. Taiteellisen sisällön lataaminen palveluihin voi kuitenkin olla ristiriidassa tekijänoikeuksien kanssa. Lataamalla kuvia antaa usein palvelun tarjoajalle lähes rajattomat oikeudet sisällön käyttöön. Haittana voi olla teosten kopiointi ja luvaton kaupallinen käyttö. Miten lisätään taiteen näkyvyyttä verkossa ja samalla pidetään huoli siitä, että tekijänoikeuksia kunnioitetaan?

Taidekentän käsitys ja mielipide teoskuvien käyttämisestä verkossa on vielä epäyhtenäinen. Tähän tarvitaan toimintaohjeet ja eettiset pelisäännöt. Tekijänoikeuskorvaukset pitää kuitenkin jatkuvasti muistaa nostaa esiin, että ne olisivat normaali käytäntö ja mukana budjeteissa projektien alusta asti. Kuvaston päämääränä on lisätä tietoa oikeista toimintatavoista.

Taiteilijoiden ei pitäisi tyytyä katsomaan kehitystä sivusta.  Emme voi jäädä verkkonäkyvyyden ulkopuolelle. Markkinointi on kytköksissä taiteilijan ansaintaan ja uran etenemiseen. Tieto taiteesta leviää ja saavuttaa uusia yleisöjä erityisesti verkossa ja sitä kautta taiteilijan on mahdollista saada lisää tuloja.

Taiteilijoiden ammattitaidon ja taiteellisen sisällön hyödyntäminen yhteiskunnan eri osa-alueilla on vielä vähäistä. Hyödyntäminen ja oman työn brändääminen ovat sanoja, jotka nostavat useimmissa taiteilijoissa vastarintaa. Hyödyntämisellä ja brändäämisellä tarkoitan sitä, että taiteilijoilla on erityislaatuista osaamista, joka ei tavoita potentiaalisia ostajia tai yleisöä. Brändääminen selkiyttää taiteilijan profiilia ja toiminnan ääriviivoja sekä tavoitteita oman uran suhteen.

Ornamolla on jo pari vuotta työskennelty taiteilijan ammatin kehittämisen lähtökohdasta. Tämä tarkoittaa taiteilijan ammatin arvostamista ja käsitystä siitä, että taiteilijuus on ammatti muiden joukossa. Yrittäjän tavoin taiteilijan työ edellyttää useimmilta kykyä hallita muitakin taitoja kuin vain oma ydintyö. Ideoinnille ja työn organisoinnille on usein vaikea määritellä työaikaa ja sitä kautta hintaa. Ei ihme, että omien teosten myynti ja markkinointi on vaikeaa. Mielestäni on kiinnostavaa, että siihen kuitenkin pystyvät muusikot, näyttelijät ja muut esittävät taiteilijat mutta eivät kuvataiteilijat. Mikä meidän teoksissamme on niin erikoista, että niitä ei voisi markkinoida ja myydä? Kärsiikö taiteellinen vapaus?

Entä jos kuvataiteilija ajattelisi osaamisestaan ja teoksistaan uudella tavalla? Eikö brändäys eli oman profiilin selkiyttäminen voi nimenomaan lähteä omasta toiminnasta ja työstä mm. mitä eniten haluan ja missä olen hyvä. Ja sitten vasta miettisi, mistä löytyy minun taiteelleni sopiva ostajakunta. Sen jälkeen taiteilija saattaa ymmärtää, että hänen taiteelleen sopiva ostajaryhmä onkin jossain aivan muualla.

Olemalla suunnitelmallinen oman uran suhteen, luovaan työhön käytettävää aikaa voi lisätä. Kun tietää mikä on tavoite, pystyy sen eteen tekemään systemaattisesti töitä. Taiteen valtionrahoituksen vähentyessä tarvitaan uusia ratkaisuja ja yhteistyötä muiden alojen ammattilaisten, kuten insinöörien tai elinkeinoelämän toimijoiden kanssa. Taiteilijat voivat kehittää gallerioista poikkeavia myyntikanavia ja saada sitä kautta uusia yleisöjä. Taide ei saa olla elämästä eristyksissä.

Anna Rikkinen
Korutaiteilija, Kuvaston hallituksen jäsen, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo